Uusi sivu valkeaa lunta

On peruttu junavuoroja. Tapaamisia siirretään. Ihmisiä kehoitetaan jäämään etätyöskentelemään. Kaikki saatavilla oleva lumenluontiin tarkoitetti kalusto on varattu käyttöön. Helsinki tulee olemaan jumissa, tukossa ja ruuhkien armoilla. Lunta on luvattu satavaksi koko päivän ajan. Minulla on näyttelyn purkaminen sovittu samalle päivälle ja matka lumiseen helsinkiin edessä. Tauluja ei voi noutaa etänä. Valmistaudun lumimyrskyyn henkisesti ja toppahousuin.

Aivan muutamassa päivässä on lähiluonto suojattu ja siunattu paksuin kerroksin lunta. Valkoiselle hangelle, kuin paperille, piirtyy ketun, kissan ja jäniksen askeleet. Luonto piirtää hiljaista tarinaansa näkyviin. Talvi on vaikeneva aika. Luonnon asukkaat liikkuvat täsmällisesti ja energiaa säästellen. Hätiköivällä ihmisellä voi silloin luonnon havaitseminen olla mahdotonta, kun ei tiedä mitä etsiä. Lunta, lunta vaan ja jäljet hangella.

Havaitsen luontoa. Tarkastelen. Katselen. Liikun ja kiikun koeattaen suhteuttaa itseäni siihen. Minulla on käytössä kynä, näppäimistö, ja maalausnesteet. Havahdunko minä näkemään luonnon kiertoa, avautuuko silmäni talvesta kevään yli kesään? Autaako taide minua uppoutumaan luontoon ja suhteeseen sen kanssa? Vai olenko minäkin liian hätiköivä, älylaitteiden keskittymiskyvyn tuhoama, nykyihminen?

Helsinki yllättää. Lunta tuleekin vähemmän kuin uutisissa luvattiin. Tiet ovat auratut ja liikennettä vähän. Koen oloni luonnolliseksi ja rauhalliseksi autiossa kaupungissa, sillä näyttää siltä, että ihmiset ovat jääneet koteihinsa lumen pelossa. Vaikka lunta onkin tullut vähemmän, kuin on kuvattu, on sitä silti huomattavasti. Luonto ei näe kaupungin ja metsän rajaa. Kun lunta tulee, sitä tulee joka paikkaan, minne pilvet yltävät. Minusta siinä on lumen viehättävyys; lumi pehmentää kaupungin kovia piirteitä ja saa rakennetun ympäristön muisttuttamaan minulle tuttua metsää.

Löydän Helsingin reissulla ihanan valkean luonnoskirjan. Olkoon se alku tälle luontomatkalle, joka alkaa lumisesta kaupunkiseikkailusta.

Lumi, valkean, puhtauden ja uudelleen aloittamisen väri.

One Reply to “Uusi sivu valkeaa lunta”

  1. Wau! Onpa ihanan pohdiskeleva teksti ❤ Huomaa että suhde luontoon on sinulle tärkeää!
    Mua kosketti tuo lauseet "Luonto ei nää kaupungin ja metsän rajaa" sekä "Luonto piirtää hiljaista tarinaansa näkyviin." Molemmat ilmaisut kertovat mielestäni syvemmästä yhteydestä luontoon ja elolliseen. Ne kertovat enemmän kuin: "Puu, jonka oksalla kuulee lintujen laulavan." Huomaan, että sinussa on syvyyttä taiteilijana, mikä on upeaa ja saa kylvettyä itseeni mielenkiinnon siemenen.

    Olen itse hakemassa luovuutta eri muodoissaan elämääni joten haluan ruokkia sitä elämässäni lisää juuri nyt. Oma luovuuteni on lähtenyt tällä viikolla jälleen kerran nostamaan päätään pirkän huonon kauden jälkeen. Olen kirjoittanut todella paljon viime aikoina ulos kaikkea minkä onkin ollut tarve tulla ulos.

    Tykkää

Vastaa käyttäjälle Miira Nuorama Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s