Ilta

Vielä on oranssia metsässä, kun aurinko laskee. Metsässä tuntuu erilaiselta kuin viikko sitten; tuntuu keväältä. Tuoksuu lapsuuden pitkille illoille, jolloin kekittiin ulkona ilman pipoa ja hanskoja hulluina sulavista ränneistä.

Pakkasesta jäykkä metsä on rentoutunut ja päivisin kuulee jo linnut. Kun lumisti ja pakasti, luonto oli kuin pyhättö. Hiljainen kirkko. Kevät on totta totisesti helpotuksen ja paljastusten aikaa. Kakat sun muut tulevat esiin, ja elämän rapaisuudesta, roiskeesta ja sulamisvesien mukana virtaavista kikkareista tulee pyhää. Huh, saa höllätä kirkkokravattia.

Metsässä heitin pitkäkseni ja katselin taivasta ja latvoja. Puut pimeni ja taivas haaleni. Siinä oli hyvä olla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s