Kirjeitä metsästä

Metsällä tuntuu olevan ihmeellinen taito työntää sisimpämme sanottava näkyviin ja pukata tietoisuuteemme niitä asioita joita todella tarvitsemme.

Kun tulee aika että kirjoittaminen, luova virta tai ylipäänsä oma laajeneminen tuntuu pysähtyneen, auttaa metsään meneminen aina. Pelkkä lähikuusen kylkeen pysähtyminen ja läsnäolo puulle avaa ihmeellisiä kohtia jotka tuntuvat välillä turtuvan minussa jos en hetkeen ole luonnossa kiinni.

Luonto peilaa aina sen mikä haluaa meissä näkyviin, ja toivoisinkin että ihmiset kirjoittaisivat sanottavansa, joko itselleen tai muille, luonnon läsnäollessa. Tavalla tai toisella. Luonnon ympäröimänä on vaikea valehdella itselleen.

Suvi Sistonen: Magic Forest

Uusi alku

Uuden alku talven sydämessä.

Toisiaan puhuttelevat voimat kerääntyvät yhteen ja kietoutuvat toisiinsa, aloittaen yhdessä jotakin uutta, lähtien tutkimaan samaa metsää.

Kaikki omilta puoliltaan, omia polkujaan kulkien eivät kuitenkaan koskaan nähden samoin, vaikka yllänsä sama taivas ja sama maa.

Metsä auetkoon!

Suvi Sistonen: Rowanberries I